Maatalous- ja ruokasektorissa pienet ja keskisuuret toimijat hyötyvät yhä enemmän datan tuomasta päätöksenteon tuesta, mutta heiltä puuttuvat usein resurssit omien datajärjestelmien rakentamiseen. Uudenlainen palvelumalli – eräänlainen “datan sillanrakentaja” – voisi paikata tämän aukon. Tällainen datapalveluntarjoaja kokoaa hajanaiset tietolähteet yhteen, hallinnoi suuria datavirtoja ja muuntaa raakadatan ymmärrettäviksi raporteiksi ja mittareiksi. Palvelu toimitetaan avaimet käteen -periaatteella (“tieto palveluna”, engl. Knowledge as a Service, KaaS), jolloin esim. tuottajaorganisaatiot saavat käyttöönsä saman tason data-analytiikan työkalut kuin suuryritykset – ilman omia raskaita investointeja.

Palveluntarjoaja hoitaa teknisen datankäsittelyn alusta loppuun: eri järjestelmistä kerätty data integroidaan pilvipohjaiseen tietovarastoon yhtenäisessä muodossa. Sen päälle rakennetaan tarpeen mukaan raportteja, dashboard-näkymiä ja sovelluksia, jotka jalostavat datasta tietoa päätöksenteon tueksi. Asiakas (esim. tuottajaorganisaatio tai osuuskunta) saa valmiin näkymän omaan toimintaansa: ajantasaista, vertailukelpoista tietoa, jonka pohjalta voi tehdä viisaampia päätöksiä ketterästi palveluna hankittuna

Esimerkkiskenaario 1: Yhteinen data-alusta tuottajille
Kuvitellaan joukko maitotiloja saman osuuskunnan alaisuudessa. Ne päättävät yhdessä rakentaa yhteisen data-alustan, jonne kunkin tilan keskeiset tuotantotiedot kootaan säännöllisesti. Datapalveluntarjoaja toimii tässä teknisenä toteuttajana: se perustaa pilvipohjaisen tietopankin, jonne jokaisen tilan data päivittyy automaattisesti yhteisesti sovittujen rajapintojen kautta. Palveluntarjoaja huolehtii lisäksi, että käytössä on turvalliset käyttäjäprofiilit: jokainen tila näkee omat tietonsa sekä vertailutietoina osuuskunnan yhteiset keskiarvot (aineisto on anonymisoitu, eli yksittäisten tilojen luottamukselliset tunnusluvut eivät paljastu muille). Osuuskunta voi tämän päälle tarjota jäsenilleen helppokäyttöisiä koontinäyttöjä ja analyysiraportteja pientä korvausta vastaan. Kyseessä on käytännössä data-osuuskunta: viljelijät omistavat yhä datansa, mutta jakavat siitä olennaiset osat yhteiseen hyötykäyttöön – samaan tapaan kuin perinteisessä osuuskunnassa jaetaan resursseja kaikkien eduksi.

Hyödyt: Yhteinen tietopohja jyrkentää oppimiskäyrää koko verkostossa. Tilat voivat vertailla suoriutumistaan ja oppia parhailta: esimerkiksi saatetaan havaita, että parhailla tiloilla rehunkulutus maidon litraa kohden on 5 % alhaisempi – ja muut voivat hyödyntää näitä oppeja omassa toiminnassaan. Heikommin pärjäävät tilat voivat kohentaa tuloksiaan vertaisdatan avulla kohti parhaiden tasoa, mikä nostaa koko osuuskunnan tehokkuutta. Lisäksi yhteisellä, luotettavalla datalla voidaan perustella tuotannon laatua ja tehostumista ulkopuolisille tahoille: esimerkiksi neuvotteluasema jalostavan teollisuuden kanssa on vahvempi, kun päätöksiä voidaan tukea kovilla faktoilla. Kollektiivinen tiedolla johtaminen – parhaiden käytäntöjen jakaminen dataan perustuen – tuo siis sekä kustannussäästöjä että uusia mahdollisuuksia koko verkostolle.

Esimerkkiskenaario 2: Datan jakaminen ja kaupallistaminen neutraalin välityspalvelun kautta
Tuottajaorganisaatio voi halutessaan jakaa keräämäänsä tuotantodataa myös ulkopuolisille toimijoille, hallitusti ja mahdollisesti lisäkorvausta vastaan. Tällöin kuvaan astuu neutraali datanvälityspalvelu – luotettu kolmas osapuoli, joka huolehtii datan lisensoinnista ja jaosta sovituin ehdoin. Datapalveluntarjoaja auttaa valmistelussa paketoimalla osuuskunnan aineistosta selkeästi määritellyn datatuotteen: se esimerkiksi kokoaa tarvittavat tiedot yhteen tiedostoon tai tietokantaan, lisää mukaan metatiedot (kuvaus sisällöstä, aikajänne, tietoturvaluokitus, suositellut käyttötarkoitukset yms.) ja huolehtii, että data on teknisesti helposti jaettavissa. Tämä datatuote rekisteröidään välityspalvelun alustaan, josta se on löydettävissä potentiaalisille hyödyntäjille.Neutraalin välityspalvelun kautta ulkopuoliset tahot – vaikkapa tutkimuslaitos tai AgTech-startup – voivat löytää ja pyytää käyttöoikeutta osuuskunnan dataan. Kaikki tapahtuu digitaalisesti: osapuolet solmivat sähköisen sopimuksen datan käytöstä välityspalvelun kautta. Esimerkiksi tutkimuslaitos sitoutuu käyttämään dataa vain tieteellisiin tarkoituksiin ja anonymisoimaan tulokset, tai startup maksaa lisenssimaksun hyödyntääkseen osaa aineistosta tuotekehityksessä. Data luovutetaan vasta, kun molemmat puolet ovat hyväksyneet ehdot. Teknisesti välityspalvelu varmistaa, että data siirtyy turvallisesti: aineisto voidaan salata, jokainen käyttö rekisteröidään, ja pääsy voidaan tarvittaessa rajata ajan, määrän tai käyttötavan mukaan. Jos osuuskunnan data on datapalveluntarjoajan pilvialustalla, välityspalvelun tarjoama integraatiorajapinta voi hakea tarvittavat osat suoraan sieltä – data pysyy alkuperäisessä sijainnissaan ja luovutetaan ulos vain lupaehtojen täyttyessä.Neutraali datanvälittäjä toimii mahdollistajana ja luottamuksen takaajana. Sitä voi verrata puolueettomaan postitoimistoon tai escrow-palveluun: se takaa, että “kirjeen” (datan) saa avata vain oikea vastaanottaja ja lähettäjän asettamat ehdot täyttyvät. Jos välityspalvelu on virallisesti auditoitu ja noudattaa esim. EU:n Data Governance Act -periaatteita, se lisää uskottavuutta ja helpottaa myös kansainvälistä yhteistyötä.

Hyödyt: Osuuskunnalle ja tuottajille avautuu uusi tulonlähde, kun hyvin hallinnoidusta laatudatasta voi tulla kauppatavaraa. Esimerkiksi elintarviketeollisuus voi olla valmis maksamaan tuottajille pääsystä dataan raaka-aineiden alkuperästä ja hiilijalanjäljestä. Välityspalvelun avulla tämä hoituu osana normaalia kaupankäyntiä: kun vaikkapa viljelijä myy viljaerän teollisuudelle, kauppaan voidaan liittää digitaalinen datapaketti – tiedot pellon viljelytoimista kyseisellä erällä. Ostaja maksaa pienen lisäkorvauksen datasta, ja saa vastineeksi tietoa, jonka avulla se voi todentaa tuotteidensa laatu- ja vastuullisuusväittämiä. Datapalveluyritys itse ei tässä skenaariossa välttämättä näy ulospäin, mutta juuri sen rakentama data-infrastruktuuri on mahdollistanut alusta asti, että tuottajilta kertyvä tieto on yhtenäistä ja laadukasta – ilman sitä data olisi liian sekavaa hyödynnettäväksi kaupallisesti.

Laajempi näkökulma: luottamus ja hyödyt datavetoisessa ruokajärjestelmässä
Kokonaisuutena datapalveluntarjoaja on taustalla toimiva mahdollistaja. Sen liiketoiminta perustuu dataosaamisen myymiseen palveluna, mutta ratkaisevaa on, miten maatalouden toimijat voivat tämän avulla kehittää omaa toimintaansa. Datapalveluyritykset edustavat uudenlaista roolia ruokasektorin ekosysteemissä: ne tuovat mukanaan osaamista – pilvipalveluiden hyödyntämistä, integraatioita, analytiikkaa – jota perinteisesti ei ole maatalousalalla ollut. Maatalouden digitalisoituessa tällaiset data-asiantuntijat ovat yhä useammin mukana kehityshankkeissa yhdessä viljelijöiden, jalostusyritysten ja muiden alan toimijoiden kanssa, jotta uudet ratkaisut saadaan vietyä käytäntöön.

Esimerkiksi pilottihankkeessa tuottajaosuuskunta voi datapalveluntarjoajan avulla pystyttää edellä kuvatun data-alustan ja testata samalla neutraalia välityspalvelua ulkoiseen datanjakoon. Tällainen tapaus antaisi arvokasta oppia: se osoittaisi, miten jopa pienet maatilat voivat saavuttaa konkreettista liiketoimintahyötyä datan avulla, kun apuna on toisaalta oma yhteisöllinen tiedonhallinta (osuuskunnan sisällä) ja toisaalta moderni, luotettava alusta datan jakamiseen hallitusti ulospäin. Luottamus ja hallinnan säilyminen tuottajilla ovat avainasemassa. Aina kun dataa jaetaan organisaatiorajojen yli, neutraalin välityspalvelun rooli korostuu: ilman sitä tietojen vaihtaminen olisi työlästä ja altista väärinkäytösten pelolle. Välityspalvelu luo valmiin luottamuskerroksen huolehtimalla esimerkiksi osapuolten vahvasta tunnistamisesta, suostumusten hallinnasta ja siitä, että ”alkutuottajan datan omistajuutta kunnioitetaan” jokaisessa vaihdossa. Pienille toimijoille tämä merkitsee, että ne pysyvät itse oman datansa ohjaksissa myös isommissa kuvioissa.

Aiemmin maatiloilta on vaadittu paljon tietoja (viranomaiset, teollisuus, sertifioinnit jne.), mutta tiloilla ei ole ollut sananvaltaa tai näkyvyyttä siihen, mihin kaikkialle nämä tiedot lopulta päätyvät. Data-avaruuksien aikakaudella asetelma kääntyy: tuottaja voi jatkossa itse päättää, kenelle ja mihin tarkoitukseen sen dataa luovutetaan – ja jopa hinnoitella datan, jos se tuottaa hyötyä toiselle osapuolelle. Tämä luo alkutuotantoon aivan uusia ansaintamahdollisuuksia. Malliin liittyy myös kannustin parantaa datan laatua. Kun viljelijä ymmärtää, että paremmalla, tarkemmalla datalla voi saada taloudellista hyötyä (paremman hinnan tuotteilleen tai erillistä tuloa datan myynnistä), hän on motivoitunut keräämään ja tallentamaan tietoja entistä systemaattisemmin sekä investoimaan vaikkapa uusiin IoT-antureihin tilallaan. Samalla kun datan määrä ja laatu paranevat, on entistä enemmän hyödynnettävää informaatiota päätöksenteossa – mikä puolestaan ruokkii tarvetta ja kysyntää edellä kuvatuille datapalveluille. Näin syntyy positiivinen kierre, joka voi johtaa yhä dataohjautuvampaan ja kannattavampaan ruokajärjestelmään.